Jippu - En osaa elää

Nyt olisi tällä akalla muutto edessä...takaisin rakkaille seuduille kallioon..ja vieläpä rakkaan ystävän kanssa :)
Saatiin Jussin kanssa pieeenen pieni yksiö sen pomon kautta :)
Klippanille uusi koti.....taas! :D Mammaa huolettaa ja kumma kyllä se ei oikein innostunut kun sanoin, kenen kanssa muutan ja minne :D Kai se on jo niin tottunut että hillun himassa koko ajan.

Yritin äsken nukkua...nukuinkin 4h, kunnes heräsin säpsähtäen...nukahdin uudelleen, heräsin kun käänsin kylkeä....nukahdin...säpsähdys.
En jaksanut enää edes yrittää nukkumista...

Stressaa aivan valtavasti...vatsalihakset on niin kipeät, että yskiminen tuo kyyneleet silmiin. Olen ruhjeilla ja mustelmilla...kädet täynnä haavoja. Aivan liian railakas viikonalku.

Rahattomuus ahdistaa...paljon. Haluan duunin. Haluan......en edes tiedä mitä haluan...
Minulla ei ole muuta kuin aikaa, silti minusta tuntuu ettei minulla ole kellekkään/millekkään aikaa...ei ystäville, ei siivoukselle, ei lenkkeilylle...

Noh, katsotaan jahka kotiudun uuteen minikotiin, kuinka arki lähtee rullaamaan :)

-Tanja-

Lontoo-hurmio

Lontoo osa 1.

Tultiin lontoon gatwickiin klo 22 tiistaina todetaksemme että se lentokenttä on aaaaivan liian pieni siihen että viettäisimme ekan yön siellä (koska näkisimme jennin vasta seuraavana päivänä). Pyörimme aikamme, kunnes päätettiin lähteä heathrow´n lentokentälle. Ostimme ylihinnoitellut liput bussiin ja saimme erittäin tylsän ja pomppuisen matkan. matka bussilla kesti hieman yli tunnin ja kappaskappas, olimme heathrow´ssa, mutta aivan väärällä terminaalilla. Terminaali 5 on ISO ja ne 1-4 olivat aika vaatimattomia. seilasimme ainakin 3h pitkin lentoasemaa liukuhihnoilla, kunnes päädyimme terminaali kolmoseen, jossa oli muitakin matkalaisia. Levitimme vaivihkaa tavaramme kolmen ruotsalaisen tytön viereen ja aloimme nukkumaan. . . .tässä vaiheessa kello oli 2.00 yöllä . . .
noin tunnin päästä tästä minä nukahdin.
heräsin klo 5.00 siihen että on aivan helvetin kylmä. ei voinut nukkua enää.
lähdimme metsästämään kahvia ja kuljin ensimmäisen lontoon metromatkani<3>

Palasimme world´s end-pubiin ja aloimme aloittelemaan iltaa varten :D
Tämän jälkeen kävimme kaupassa ostamassa kaksi viinipulloa ja litran siiderin.
menimme paddingtonin asemalle ja sieltä matkustimme yli kaksi tuntia jennille. Junassa joimme, nauroimme ja poltimme salaa tupakkaa ikkunasta :D

Jennillä kävimme suihkussa, joimme hieman fosterssia ja menimme taksilla bushwackiin, joka oli aikalailla highligh-tyylinen yökerho.
Vessassa oli nainen jolta sai suihkauksen hajuvettä punnalla ja tämä nainen ojenteli myös käsipapereita naisille :D
Ilta oli etenkin lopussa aivan loistava. Tanssiminen oli mukavaa ja pojat olivat komeita ja söpöjä.
Pilkun jälkeen menimme taksilla jennille ja nukkumaan.

Tullankin vasta sunnuntaina takas. JEEEEE!!!
täällä jennillä on niin kiva olla ettei maltettu vielä tänään lähteä, niin siirrettiin lentoliput sunnuntaille :D

Tänään ollaan kokattu kasvisruokaa, pelattu koripalloa, kiipeilty puihin ja rämmitty suossa :D

Nyt katotaan leffaa ja myöhemmin varmaan otetaan vähän kuppia ;) nam nam nam..

This is this so far.

Ihana lontoo<3

Kuvat tulee myöhemmin jahka kerkeän käsittelemään ne kotona :)

-Tanja-

Nyt jännittää!

Huomenna olisi sitten lähtö lontooseen<3
Jotenkaan ei vieläkään ole tajunnut että sinne pääsee vihdoin...monen vuoden odotuksen jälkeen :)
Uskon että se kolahtaa vasta kun istun tärisevänä koneessa, nokka kohti lontoota<3

LONDON CALLING!

jei nuoruuden unelmat todeksi
kaksikko suuntaa ENGLANTIIN!

26.10.2008

..näitä matkojahan meillä muuten riittää!
reissunaiset, aina matkalla jonnekin - meneviä mimmejä eniten kuljettaa kundit

Viimeisin reissu tapahtui hetki sitten ja kohteena oli sateinen Suvelan suburbia :D
Minulla takana "viikonlopun-pois-juominen" ja Tanjalla työhuolia
mitään ikävää ei ilmassa ollut kuitenkaan havaittavissa, läpimärät sukat, eikä kaato sadekkaan vaimentanut naurun remakoita ilmassa!

Luomiskertomus

kuivan koleana keväisenä iltapäivänä kaksi tyttö kohtaa kävelykadulla.
"hei, sähän olet se tanja meidän koulusta?"
"joo"
"sä näytät siltä, et sä voisit olla kiva kaveri :) leikitäänkö joskus yhessä?"
päälle käyvä rämäpää punatukkainen ja pisamainen tyttö oli päättänyt saada ujosta ja hiljaisemmasta tytöstä itselleen kaverin, vaikka tämä näytti vastahakoiselta.
pian he kuitenkin tiuhaan moikkailivat koulun käytävillä ja kohtalon johdattelemana pääsivät seuraavana vuonna samalle luokalle
Tästä alkoi tarina, jota olemme 14-vuotta pitäneet yllä :)

My God it's WE!

hyvä toi kakku :D
mitäs nyt sit tapahtuu?

joo ja hyvältä näyttää metromatka kuva